Oikeusmurhat ei vanhene Porissa eikä toimituksissa KKO:n väärällä Auer tuomiolla
Jokaisen sivistyneen kansalaisvelvollisuus on lukea Vaasan hovioikeuden pitkä tuomio Ulvilan Oikeusmurhiin. Tai jätät ymmärtämisen ruskeakielisen median maksettujen tyhjäntoimittajien ja rikosoikeuden idioottien päänvaivaksi:
Hovioikeudenneuvoksetar Hagar Nordström:
Todistelua arvioidessani en ole ottanut huomioon niitä kuultavien antamia vastauksia, jotka annettiin hovioikeuden esittämiin kysymyksiin asianosaisten ilmoittamien teemojen ulkopuolelta. En myöskään tee mitään johtopäätöksiä verhosta tai veitsestä, koska asianosaiset eivät olleet nimenneet niitä todisteiksi. Mitä tulee todistaja PK:n lausuntoon totean, että syyttäjät ovat kuulemisen jälkeen ilmoittaneet tehneensä ilmoituksen perättömästä lausumasta tuomioistuimessa. PK:n todistus [murhan hänelle tunnustaneesta vanhasta tutusta miesasiakkaastaan] oli muutenkin epäuskottava. En ota sitä huomioon.
Todistelun arviointia Jukka Lahden kuolema
Jukka Lahti on surmattu kotonaan Ulvilassa 1.12.2006. Lääninoikeuslääkäri HL:n suorittamassa oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa peruskuolinsyyksi on todettu kallo-aivovamma ja muuksi kuolemaan vaikuttaviksi tiloiksi rintakehän keuhkoja ja pernaa vaurioittaneet pistohaavat. Leuan alueella on ollut vamma, joka on aiheuttanut yläleuan, alaleuan ja kasvojen luiden pirstaloitumisen ja useiden hampaiden irtoamisen. Oikealla ohimon alueella, silmän alueella ja kallon etuosassa on ollut vamma, joka on aiheuttanut luun murskautumista niin, että osa luupalasista on irronnut toisistaan ja osa on tunkeutunut aivokudokseen. Jukka Lahdessa on ollut noin 70 pistohaavaa ja noin 10 viiltohaavaa tai raapaisujälkiä. HL:n mukaan keuhkot ja pernan vaurioittaneet pistohaavat olisivat voineet ilman hoitoa yksistään aiheuttaa kuoleman. Lisäksi Jukka Lahden takaraivossa on ollut ruhjevamma, joka sopii muun muassa halon aiheuttamaksi. Jukka Lahden veressä tai virtsassa ei todettu alkoholia tai huumeita.
Tapahtumahetkellä talossa ovat varmuudella olleet Jukka Lahti ja Anneli Auer sekä heidän lapsensa, 9-vuotias A, 7-vuotias B, 4-vuotias C ja 2-vuotias D. Tapahtumapaikkana on ollut omakotitalon takkahuone, jota Jukka Lahti ja Anneli Auer olivat käyttäneet makuuhuoneenaan. Takan vasemmalla puolella on pesuhuoneeseen johtava ovi. Takan oikealla puolella on oviaukko, joka johtaa olohuoneeseen. Olohuoneesta pääsee yhdestä suunnasta keittiöön, jossa oli lankapuhelin, toisesta suunnasta tuulikaappiin ja ulos talosta ja kolmannesta suunnasta aulaan, josta vuorostaan pääse kahteen makuuhuoneeseen. A on nukkunut toisessa huoneessa ja muut lapset toisessa huoneessa.
Anneli Auer on kello 02.43.22 soittanut hätäkeskukseen ja ilmoittanut, että "Tääl on joku tappaja. Tulkaa nopeesti". Puhelu on kestänyt neljä minuuttia kaksikymmentä sekuntia. Paikalle on ensin saapunut poliisipartio ja sen jälkeen ambulanssi. Partio oli paikalle tullessaan voinut havaita, että makuuhuoneen terassille johtavan oven lasi oli rikottu ja lasinsiruja oli sekä ulkona terassilla että sisällä huoneessa. Jukka Lahti oli maannut verisenä makuuhuoneen lattialla jalat kohti sänkyä ja pää lähellä pesuhuoneen ovea. Anneli Auer oli tullut partiota vastaan pukeutuneena punaiseen T-paitaan. Hänellä oli puukotusvamma vasemmassa rinnassa, jonka sairaalassa todettiin aiheuttaneen hänelle ilmarinnan.
Takkahuoneesta on löytynyt halko, jossa on Jukka Lahden verta ja hius, sekä veitsi, joka sopii viiltely- ja pistovammojen tekovälineeksi, ja jossa on todettu Jukka Lahden verta. Rikosteknisessä muotojälkitutkimuksessa on syksyllä 2009 yritetty selvittää, millä pään vammat on aiheutettu. Vertailussa oli toisaalta kuva ruumiinavauksesta, josta puuttui mitta, sekä toisaalta poliisin haltuun ottama vasara ja rikosteknisen laboratorion oma sorkkarauta ja vasara. Näistä välineistä sorkkaraudan sorkkapää sopi parhaiten ohimon vamman aiheuttajaksi. Kasvojen vammasta ei ole vastaavaa lausuntoa.
Anneli Auerin kertomus
Anneli Auer on hätäkeskukselle ja paikalle saapuneille poliiseille kertonut, että ulkopuolinen tekijä oli tullut sisään makuuhuoneeseen rikkomastaan ikkunasta ja surmannut Jukka Lahden. Anneli Aueria on tarkemmin kuultu sairaalassa 2.12.2006 videoidussa puhuttelussa. Hovioikeudessa hän on ilmoittanut, että ajan kulumisen vuoksi hän ei muista kaikkia yksityiskohtia eikä pysty vastaamaan kaikkiin kysymyksiin, mutta hänen sairaalassa antamansa kertomus pitää paikkansa. Siinä hän on kertonut, että hän ja Jukka Lahti olivat puolenyön aikoihin menneet nukkumaan mutta sitten heränneet meteliin. He olivat ihmetelleet mitä se on ja nousseet pystyyn. Lasinpalasia oli lentänyt huoneessa. Sitten Anneli Auer oli tajunnut, että joku henkilö on tulossa sisään rikotusta ikkunasta. Henkilö oli käynyt Jukka Lahden kimppuun ja oli syntynyt tappelu. Anneli Auer oli yrittänyt mennä heidän väliinsä mutta saanut iskun kylkeen, josta oli ruvennut valumaan verta. Hän oli loikannut sängyn päädyssä olleen arkun yli ja paennut olohuoneeseen. A oli ollut eteisessä ja Anneli Auer oli sanonut, että täällä on joku tappaja, juoskaa äkkiä ulos. Hän oli avannut ulko-oven lapsia varten ja sen jälkeen soittanut 112-numeroon lankapuhelimesta. Makuuhuoneesta oli kuulunut tappelun ääniä ja Jukan huutoa. Puhelun aikana Jukka Lahti oli huutanut "Annu" ja Anneli Auer oli mennyt katsomaan makuuhuoneeseen. Tällöin tunkeutuja oli ketterästi ja nopeasti hyökännyt häntä kohti. Henkilö oli ollut pukeutunut tummiin vaatteisiin ja ollut isokokoinen. Kasvoista oli näkynyt vain keskiosa mutta henkilö oli ollut ilmeetön. Hän ei ollut puhunut mitään. Anneli Auer oli juossut kuistille, mutta muistanut lapsensa ja palannut sisään ja puhelimeen. Anneli Auerin ollessa poissa puhelimesta A oli hänen pyynnöstään siirtynyt puhelimeen. Puhelun aikana äänet makuuhuoneesta olivat hiljenneet. Anneli Auer oli mennyt kohti makuuhuonetta katsomaan tilannetta, mutta lattialla oli ollut niin paljon lasia, että hän oli sen sijaan kiertänyt pesuhuoneen kautta. Koska Jukka Lahti makasi makuuhuoneen lattialla oven edessä, ovea ei saanut auki kuin parikymmentä senttimetriä. Anneli Auer oli kädellään ulottunut koskemaan Jukka Lahteen ja tämä oli tuntunut elottomalta.
Esitutkinta
Hälytyksen jälkeen paikalle on aamuyöllä tullut useita poliisipartioita ja tekninen tutkija. Anneli Auerin puhutuksen jälkeen kenttäjohtajana toiminut AL oli määrännyt poliiseja etsimään lähistöllä mahdollisesti vielä olevaa ulkopuolista tekijää. Sellaista henkilöä ei ollut löytynyt. Aamulla jutun tutkinnanjohtajaksi määrättiin rikoskomisario JJ. JJ on kertonut, että useita tutkintalinjoja pidettiin auki ja käytiin läpi, muun muassa Anneli Auerin mahdollinen osuus henkirikokseen. Sen sijaan TS on kertonut, että JJ oli poliisien palavereissa voimakkain sanakääntein "torpannut" sen mahdollisuuden, että Anneli Auer olisi tekijä. JK on lausunut, että Anneli Auerin mahdollista osuutta ei ollenkaan huomioitu tutkinnan alussa. EK on kertonut, että JJ oli tutkinnan alussa päättänyt, että Anneli Auer on asianomistaja. EK oli seinälle mahdollisiin tutkintalinjoihin merkinnyt "vaimon osuuden" mutta joku oli poistanut tämän merkinnän seinältä. Häntä ja muita poliiseja oli harmittanut, että Anneli Auer ohitettiin tutkinnassa ja he olivat laatineet asiakirjan, johon he kokosivat Anneli Aueria vastaan puhuvat indisiot. Asiakirja oli annettu silloiselle päätutkijalle. Todistaja MK, joka alkuvaiheen jälkeen jäi pois tutkintaryhmästä mutta tuohon aikaan seurusteli JJ:n kanssa, on kertonut, että kerran vuonna 2007 JJ tuli hyvin tuohtuneena ja kiroillen palaverista ja ilmaisi, että jos joku vielä haluaa nostaa esiin Anneli Auerin tekijänä, JJ tulee erottamaan tämän henkilön tutkintaryhmästä ja tekemään henkilöstä rikosilmoituksen. MK oli myös ollut läsnä JJ:n huoneessa, kun tämä oli hiljaisella äänellä puhunut puhelimeen tutkinnan vaiheesta Anneli Auerille. Sen sijaan JT on kertonut, että vuodenvaihteessa 2006–2007 JJ oli sanonut "siitä vaan, JT" kun tämä oli halunnut tutkia Anneli Auerin mahdollista osuutta tekoon. Niin sanottuna päätutkijana alussa toiminut KK on kertonut, että "ovi oli koko ajan auki" sille mahdollisuudelle, että Anneli Auer olisi tekijä, mutta esiin ei ollut tullut seikkoja, joiden nojalla häntä olisi ollut syytä epäillä.
JJ on selkeästi kiistänyt kaikki väitteet siitä, että hän olisi rajannut Anneli Auerin pois tutkinnasta. Hovioikeudessa vastaanotetun henkilötodistelun nojalla on kuitenkin tullut selväksi, että JJ:n alaiset olivat siinä käsityksessä, että esimies ei halunnut heidän tutkivan Anneli Auerin mahdollista osuutta tekoon eivätkä he siten tutkineet tätä linjaa.
Takkahuoneessa olleesta halosta on löytynyt vieraan miehen DNA:ta. Tutkinnan aikana otettiin yli 700 DNA-näytettä henkilöllisyyden selvittämiseksi, muun muassa Jukka Lahden työpaikan miespuolisilta henkilöiltä. Sitä mukaa, kun DNA:t eivät täsmänneet, henkilö suljettiin pois tutkinnasta. Kesällä 2013 selvisi, että DNA oli peräisin keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion työntekijältä. JJ on todistajana lausunut, että näin poissuljettujen henkilöiden joukossa on sellaisia, joiden osalta esitutkintaa olisi syytä jatkaa vielä nytkin. Samoin KK on todistajana lausunut, että tutkintalinjoja jäi auki. Kumpikaan ei kuitenkaan tarkemmin perustellut kantaansa. JJ toimi tutkinnanjohtajana 31.7.2008 saakka eikä hänellä tai KK:lla käsitykseni mukaan voi olla tarkkaa kuvaa esitutkinnan vaiheista sen jälkeen. Puolustuksen taholta on erityisesti mainittu kolme mahdollista tutkintalinjaa, joita sen mielestä olisi pitänyt selvittää tarkemmin, ja puolustus on lisäksi viitannut muihinkin tutkintalinjoihin. En näe syytä sen tarkemmin arvioida lähinnä huhupuheisiin nojautuvia epäilyjä. Todistaja TS on kertonut, että uuden tutkinnanjohtajan aloitettua työnsä nimenomaan todettiin, että enää ei kerta kaikkiaan ollut tutkintalinjoja, joiden tutkimista olisi voitu jatkaa. Tässä vaiheessa suoritettiin eräitä rekonstruktioita ja ryhdyttiin tutkimaan Anneli Auerin mahdollista osuutta henkirikokseen. Anneli Auerin väite siitä, että tutkinnassa olisi yksipuolisesti keskitytty häneen, on perusteeton.
Kun päätutkintalinjaksi oli noussut Anneli Auerin mahdollinen osuus tekoon, on häneen kohdistettu lukuisia tutkintatoimenpiteitä. Pidän tätä luonnollisena murhaa koskevassa esitutkinnassa. Käytetyistä kuulustelumenetelmistä lausun jäljempänä.
Edellä mainitun lisäksi on kuitenkin todettava, että esitutkinnassa on ollut puutteita, jotka ovat vaikeuttaneet jutun selvittämistä ja joihin palaan jäljempänä näytön arvioinnin yhteydessä. Puutteita ei tietenkään tulkita syytetyn haitaksi.
Anneli Auerin puolesta on esitetty, että puolustukselta on salattu tietoja. Kun laajasta esitutkinta-aineistosta kootaan syyttäjille oikeudelle esitettävät asiakirjat, on pakostakin karsittava pois joitain asiakirjoja. Hovioikeus on kiinnittänyt puolustuksen huomiota siihen, että myös esitutkintapöytäkirjan ulkopuolelle jätetty aineisto on ollut heidän käytettävissään ja tätä mahdollisuutta on käsitykseni mukaan käytetty hyväksi. Anneli Auer on pidätetty syyskuussa 2009 ja hänellä on ollut riittävästi aikaa järjestää puolustustaan.
Hovioikeus on pääkäsittelyn aikana pyytänyt, että tuomioistuin saisi käyttöönsä teknisen tutkinnan valokuvat digitaalisessa muodossa, koska paperitulosteiden laatu ei ole ollut paras mahdollinen. Käydessään tätä materiaalia läpi syyttäjät ovat havainneet 20 valokuvaa, joihin ei ollut aikaisemmin vedottu todisteina ja jotka syyttäjien mielestä ovat merkityksellisiä. Syyttäjät ovat pääkäsittelyssä 6.10.2014 vedonneet myös näihin valokuviin kirjallisina todisteina. Pääkäsittelyn viimeinen päivä on ollut 14.10.2014. Vaikka sinänsä on valitettavaa, että näin myöhäisessä vaiheessa vedotaan uuteen todisteluun, Anneli Auerin oikeusturva ei ole tämän johdosta vaarantunut.
Anneli Auerin kertomukset esitutkinnassa vuonna 2009
Syksyllä 2009 Anneli Auerin asema on muuttunut asianomistajasta rikoksesta epäillyksi ja häntä on 19.9.2009 alkaen kuulusteltu useita kertoja. Hän on ensin toistanut aikaisemmat kertomuksensa. Kuulustelussa 23.9.2009 häneltä on kysytty, onko hän varma, että hän ei ollut surmannut miestään ja tähän Anneli Auer on vastannut, ettei hän enää ole täysin varma. Kuulustelussa 24.9.2009 hän on lausunut, että mikäli nauhoitteella kuuluva sana "uole" on hänen lausumansa, on hän hyvin todennäköisesti surmannut Jukka Lahden. Se on tuntunut uskomattomalta, mutta järkevästi ajatellen sen on täytynyt olla näin. Myöhemmin samassa kuulustelussa hän on lausunut, että hän pitää mahdollisena, että hän on surmannut miehensä, koska mitään muuta järkevää selitystä hän ei ole voinut tapahtumille antaa. Kuulustelussa 26.9.2009 Anneli Auer on lausunut, että hän pitää mahdollisena sitä, että hän on surmannut Jukka Lahden, jos asunnossa ei ole tutkimusten mukaan ollut muita henkilöitä. Alkaen kuulustelusta 26.9.2009 Anneli Auer on muistellut, että hänellä ja Jukka Lahdella olisi ollut keittiössä riita, joka olisi muuttunut fyysiseksi, ja jompikumpi olisi ottanut esiin veitsen. Riita olisi siirtynyt makuuhuoneeseen. Kuulustelussa 30.9.2009 hän on lausunut, että hänen ja Jukan välinen riita on todennäköisesti jostain syystä riistäytynyt käsistä ja lopputulos on ollut se, että hän on surmannut Jukka Lahden. Kuulustelussa 8.10.2009 hän on kertonut samalla tavalla.
Kuulustelussa 20.10.2009 Anneli Auer on perunut nämä kertomukset ja kertonut tapahtumista samalla tavalla kuin sairaalassa 2.12.2006. Hovioikeudessa hän on selittänyt kertomusten perumista siten, että 23.9.2009 alkaen annetut kertomukset olivat hänen arvailujaan tapahtumien kulusta sellaisten poliisin antamien tietojen perusteella, jotka sittemmin ovat osoittautuneet virheellisiksi.
A:n kertomus
Hovioikeus on kuullut A:ta henkilökohtaisesti. Hän on kertonut, että hän heräsi kovaan ääneen ja meni kohti vanhempiensa makuuhuonetta. Yhteensä hän kävi makuuhuoneen ja olohuoneen "rajalla" kolme kertaa yön aikana. Lattialla oli ollut lasinsiruja. A ei ole osannut kertoa, oliko huoneessa valoja. Vaikka oli pimeää, hän oli kuitenkin nähnyt huoneeseen. Hän on ollut aivan varma siitä, että joku henkilö poistui terassin oven kautta. Henkilön kasvoja hän ei ollut nähnyt. Äiti oli ollut puhelimessa. A ei muista, että äiti olisi kehottanut lapsia poistumaan. Muista sisaruksista hänellä ei ole muistikuvaa, eikä hän muista missä vaiheessa äidille tuli haava.
A oli tekohetkellä 9 vuotta 5 kuukautta vanha. Häntä on kuultu kolme kertaa pian tapahtumien jälkeen ja uudelleen useita kertoja vuosina 2009 ja 2011. Hovioikeudelle on esitetty todisteina videoidut kuulemiset 1.12.2006, 7.12.2006 ja 10.1.2007.
Ensimmäinen kuuleminen on tapahtunut sairaalassa 1.12.2006 kello 15 eli noin 12 tuntia tapahtuman jälkeen. Juuri ennen kuulemista A on ollut äitinsä sairaalahuoneessa ja siinä käytyjä keskusteluja käsittelen jäljempänä. Videolla näkyy hätääntynyt tyttö, joka puristaa pehmolelua ja yrittää reippaasti vastata kysymyksiin välillä itkien. A on tuolloin kertonut, että hän oli herännyt paukkeeseen ja siihen, että isä tai äiti kiljui. Hän oli noussut ylös ja mennyt vanhempiensa makuuhuoneen "rajalle". Lattialla oli ollut niin paljon lasinsiruja, että hän ei pystynyt laittamaan valoa päälle seinällä olevasta himmentimestä. Isä ja äiti olivat olleet hereillä makuuhuoneessa, sängystä nousseina. Muita henkilöitä hän ei ollut nähnyt. Hän oli palannut omaan huoneeseensa, mutta jonkin ajan kuluttua uudelleen mennyt kohti vanhempiensa makuuhuonetta. Isä oli maannut lattialla ja äiti oli ollut menossa puhelimeen. A on olettanut, että valot olivat päällä, koska muuten hän ei olisi nähnyt pimeässä. Hän oli selvästi nähnyt isän makaamassa lattialla. Lattialla oli ollut puukko. Hän ei ollut kuullut muita ääniä eikä nähnyt muita henkilöitä. Hän on arvellut, että ulkopuolinen henkilö oli mennyt jonnekin piiloon. Äiti oli puhelimitse kutsunut apuun poliisit ja ambulanssin. Sitten isä oli huutanut äidin lempinimeä Annua, ja äiti oli pyytänyt A:ta puhelimeen ja itse mennyt olohuoneen kautta katsomaan isää. Välillä äiti oli ollut kuistilla katsomassa, tuleeko apua. A oli kolmannen kerran mennyt kohti makuuhuonetta, jossa isä oli edelleen maannut lattialla vatsallaan ja verta oli tullut "hirveesti". A oli kirkaissut. Tuolloin hän oli myös nähnyt, miten mustiin pukeutunut henkilö poistui rikotusta ikkunasta. Isä oli mumissut jotain ennen kuin kuoli. Äiti oli kertonut hänelle, että tunkeutuja oli haavoittanut äitiä, ja äidistä oli tullut verta.
Kuulemisen aikana A:lle esitettiin useita erilaisia kysymyksiä eri aiheista eikä tapahtumissa edetty kronologisesti. On jossain määrin epäselvää, onko A:n havainto siitä, että verta oli "hirveesti" toisesta vai kolmannesta käynnistä vanhempien makuuhuoneessa.
A on 7.12.2006 kertonut samalla tavalla. Hän on lausunut, että hän selvästi näki lasinsirpaleet ja huonekalutkin, joten huoneessa ei ole voinut olla kovin pimeää. Isä oli maannut lattialla vatsallaan. Isä oli jossain vaiheessa huutanut äidin lempinimeä Annua ja viimeiseksi ääntänyt "äng". A ei ole kuullut, että äiti olisi huutanut lapsille, että lähtisivät ulos koska talossa oli murhaaja.
Kolmannessa kuulemisessa 10.1.2007 A on kertonut samalla tavalla sillä poikkeuksella, että hänen käydessään ensimmäisen kerran vanhempiensa makuuhuoneen rajalla isä oli ollut sängyn vieressä ja äiti sängyssä. Tästä kertomuksesta ilmenee, että Anneli Auer on 1.12.2006–10.1.2007 kertonut tarkat tekijän tuntomerkit tyttärelleen.
Hovioikeus ei ole vastaanottanut todisteluna A:n kuulustelukertomuksia vuosilta 2009 ja 2011, joita käräjäoikeus on luonnehtinut painostaviksi.
Nuorempien lasten kertomukset yön tapahtumista
B:llä, C:llä ja D:llä on ollut yhteinen makuuhuone talossa. Ilmeisesti kukaan heistä ei poistunut makuuhuoneesta surmaamisen aikana. Paikalle kutsuttu sosiaalityöntekijä on vienyt heidät väliaikaiseen asuntoon, mutta muutoin heihin ei tapahtumayönä kiinnitetty huomiota eikä heitä puhutettu.
B:tä on kuultu 16.9.2009 naispoliisin toimesta sosiaalityöntekijän läsnä ollessa. Tämä on tapahtunut tilanteessa, jossa poliisin päätutkintalinja oli B:n äidin syyllistyminen isän murhaan ja kaksi päivää ennen kuin äiti pidätettiin epäiltynä tästä rikoksesta. B on ollut puhutettaessa 10-vuotias. Hänelle ei ole kerrottu missä tarkoituksessa häntä kuullaan. Hänelle on väitetty, että hänen pitää puhua totta. Videoidusta puhuttelusta käy selvästi ilmi B:n haluttomuus vastata esitettyihin kysymyksiin. Hän pääosin tyytyy nyökkäämään tai pudistamaan päätään. Yön tapahtumista hän painottaa, ettei ole nähnyt mitään koska oli sängyssä. Hän oli kuullut, kun lasi meni rikki ja sitten isä rupesi huutamaan. Äiti oli mennyt puhelimeen. Muiden henkilöiden ääniä hän ei ollut kuullut.
Anneli Auerin tultua pidätetyksi ja vangituksi syyskuussa 2009 lapset ovat ensin asuneet tilapäiskodissa ja sitten muuttaneet Anneli Auerin veljen AA:n ja hänen puolisonsa MA:n luokse. Alussa myös A asui siellä, mutta hän muutti Aapeluskotiin parin kuukauden jälkeen. AA ja MA ovat kertoneet, että lapset olivat oireilleet eri tavoin ja myöskin vihjailleet tietävänsä jotain isän murhasta, mutta AA ja MA eivät tuolloin osanneet tulkita lasten oireita ja käyttäytymistä.
Toukokuussa 2011 hovioikeus oli määrännyt Anneli Auerin vapautettavaksi tutkintavankeudesta. Lapsille oli kerrottu, että he tulevat muuttamaan takaisin äidin luo. MA on kertonut, että D ja B olivat eri tavoin vahvasti oireilleet tämän tiedon kuultuaan. Tapaaminen äidin kanssa 4.6.2011 ei ollut sujunut hyvin, vaan oli myös tuonut esiin näitä oireita. Myös AA on kertonut lasten oireilusta tässä tilanteessa.
Lauantaina 23.7.2011 lasten ja sijaisvanhempien ollessa veneilemässä D on ilmaissut MA:lle, että hän tietää, kuka murhasi isän. AA oli ollut vieressä ja hänen mukaansa D ei ollut sanonut mitään enempää mutta oli ollut huojentunut ja oli mennyt leikkimään muiden kanssa. Seuraavan viikonlopun perjantaina B oli päivällä kertonut MA:lle ja illalla AA:lle useita yksityiskohtia surmasta. AA oli maanantaina 1.8.2011 ottanut yhteyttä syyttäjään, joka oli kehottanut AA:ta ottamaan lasten kertomukset videolle. Hovioikeus on katsonut kymmentä tällaista videopätkää. Lasten oikeuspsykologiset haastattelut ovat alkaneet elokuun keskivaiheilla ja ne on videoitu.
B on 15.8., 17.8., 18.8., 23.8. ja 30.11.2011 kertonut, että hän oli herännyt johonkin ääneen, noussut sängystään ja mennyt huoneen ovelle kuuntelemaan. B on kertonut äänistä, joita hän on kuullut: lasin rikkomista, isän huutoja, askeleita jotka sopivat äidin askeleiksi ja askeleita jotka sopivat A:n askeleiksi. B on kertonut kuulleensa myös muita ääniä, kuten oven avaamista. Hän on lisäksi kuullut ääniä, joita hän kuvaili sanalla "naks-naks". Jälkeenpäin hän on päätellyt, että nämä äänet ja hänen myös kuulemansa surinaääni olivat peräisin nauhurin käytöstä. B on kuitenkin kertonut, että silloin yöllä hän ajatteli, että nämä äänet ovat peräisin sirpaleiden päällä kävelemisestä. Hän oli kuullut samanlaisia ääniä kahteen eri otteeseen.
B ei ollut kuullut muiden henkilöiden ääniä.
Psykologi on haastatellut C:tä 17.8., 19.8. ja 24.8.2011 ja hän on näissä keskusteluissa kertonut, että hän oli surmayönä hereillä ja kuuli tapahtumat huoneeseensa. Hän oli yhdessä B:n kanssa kuunnellut oven takana.
Tekninen tutkinta
Terassin oven ikkuna
Rikkoontunutta ikkunalasia on ollut merkittävissä määrin terassin oven molemmilla puolilla. Takkahuoneesta terassille johtavan oven sisäpuolen listassa on vähäinen naarmujälki. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion tutkimuksessa 12.6.2007 (RTL 25661/71/06) ei ole voitu selvittää, minkä tyyppinen työkalu tai esine on naarmun aiheuttanut. Samassa tutkimuksessa on myös tutkittu itse ovessa olevia jälkiä. Lausunnossa todetaan ensinnäkin, ettei voida varmuudella päätellä, ovatko ovessa olevat jäljet tuoreita vai ei. Lisäksi osa jäljistä saattaa olla peräisin pudonneista lasinpaloista. Alumiinikarmissa sekä ikkunan muovipintaisessa reunalistassa on pihtityyppisen työkalun jättämiä epäselviä painaumajälkiä. Oven puupinnoilla sisä- ja ulkopuolella, ikkunan alumiinikarmissa sekä ikkunan muovisessa reunalistassa on epäselviä, työkalun tai työkalujen jättämiä painaumajälkiä, jotka voisivat sopia esimerkiksi sorkkaraudan, taltan tai muun sen tyyppisen työkalun jättämiksi. Lisäksi oli erilaisia jälkiä, joista tutkimuksessa ei voitu antaa lausuntoa.
Esitettyjen valokuvien perusteella ikkunan muovilistassa on ollut havaittavissa leikkausjäljeksi luonnehdittavissa oleva rikkouma. Todistaja MM:n käsityksen mukaan sanottu jälki viittaa siihen, että ikkuna on rikottu ulkoapäin.
Ikkunan rikkomiseen käytettyä tekovälinettä ei myöskään keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon 8.6.2007 (RTL 25661/69/06) mukaan ole voinut päätellä verhossa olleista vaurioista. Lausunnon laatimiseen osallistunut rikoskemisti AY on hovioikeudessa kertonut, ettei kyseessä olevassa tutkimuksessa ollut edes yritetty selvittää sitä, mistä suunnasta verho oli rikottu. AY:n näkemyksen mukaan verhossa olevien jälkien sijainti sen vaaleammalla puolella viittaa kuitenkin siihen, että vauriot ovat syntyneet verhon ikkunaa vasten olleelle puolelle.
Kengänjäljet
Tapahtumapaikalta otetuissa valokuvissa on nähtävissä verisiä kengänjälkiä. Valokuvat ottanut todistaja MM oli kertomuksensa mukaan havainnut myös useita sellaisia verisiä kengänjälkiä, joita ei kuitenkaan selvästi pysty erottamaan oikeudelle esitetyistä valokuvista.
Valokuvista näkyy oikean jalan kengänjälki makuuhuoneen lattialla arkun edessä ja osittainen kengänjälki sängynjalan ja halon vieressä. Jukka Lahden ruumiin vasemmalla puolella on kengänjälkeen viittaavaa kuviointia, mutta veri on tässä kohtaa voimakkaasti sotkeentunutta. Olohuoneesta otetuissa valokuvissa näkyy yksi osittainen kengänjälki parkettilattiassa. Terassilla oven edustalla ollut osittainen kengänjälki on ollut osittain lasinsirpaleiden peittämä. Hieman etäämmällä terassilla on ollut vasemmalle päin suuntautunut osittainen kengänjälki.
Terassilla rikotun oven edessä olleessa muovisessa tuolissa on todettu karkeakuvioisen jalkineen jättämä jälki.
Jukka Lahden ja Anneli Auerin sängyn päällä olleissa ruskeissa housuissa on todettu verinen jalkineen päkiäosan jälki. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon 24.5.2007 (RTL 25661/66/06) mukaan suoritetussa visuaalisessa tutkimuksessa ei ole voitu luotettavasti selvittää, minkä kokoisen jalkineen jättämästä jäljestä on ollut kysymys.
Veren kuivumistesti
Tapahtumapaikalla on 25.11.2008 ja 26.11.2009 osana poliisin teknistä tutkintaa suoritettu veren kuivumisaikatesti, jossa oli pyritty selvittämään, kuinka nopeasti makuuhuoneen lattialaatoilla ollut veri oli voinut kuivua. Testin tulosten mukaan veren kuivumisaika makuuhuoneen lattialla oli vaihdellut huomattavasti levitetyn verimäärän tai -kerroksen paksuuden mukaan. Ohuimpien kerrosten kohdalla veri oli kuivunut jo yhdeksän minuutin jälkeen eikä kengänpohjasta ollut jäänyt enää jälkeä veriseen tai puhtaaseen laattaan. Todistaja AY:n kertomuksen mukaan sen sijaan vielä kahdeksan minuutin kohdalla ohuimpien kerrosten veri oli tarttunut kenkään ja jättänyt hennon jäljen lattiaan. Paksuimpien verikerrosten kohdalla kengänpohjasta oli jäänyt jälki vielä 23 minuuttia kuivumisen jälkeen. Testin lopputuloksena on todettu, että koska tapahtumapaikalla lattialaatoilla olleen veren määrä on vaihdellut, eikä tapahtumahetken tarkkaa verimäärää ole voitu valokuvien perusteella päätellä, ei testin perusteella ole voitu tehdä johtopäätöksiä.
Ruskeankirjavat tekokuidut
Keskusrikospoliisin rikosteknisessä laboratoriossa suoritetuissa kuitututkimuksissa (RTL 25661/64/06 1.8.2007, 25661/248/06 8.10.2009, 25661/257/06 12.10.2009 ja 25661/277/06 16.12.2009) on selvitetty, että Jukka Lahden kynnenalusissa, T-paidassa ja alushousuissa samoin kuin makuuhuoneen lattialla olleessa veitsessä, sängyllä olleissa ruskeissa housuissa ja sängyllä olleessa halossa, makuhuoneen lattialla olleessa verisessä halossa, terassin oven ikkunalasin reunoilla, oven sisäpuolisessa alaosassa ja sen ikkunasta roikkuneessa verhossa, sängyllä ja sen vieressä olleissa pussilakanoissa ja tyynyliinoissa sekä terassin oven edessä olleessa muovituolissa ja terassin lattialla olleiden sinisten kurakintaitten päällä on ollut ruskeankirjavaa tekokuitua. Mainitunlaista kuitua ei sen sijaan ole todettu esimerkiksi siinä punaisessa T-paidassa, joka oli ollut Anneli Auerin yllä.
Puuvillakuidut
Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon 16.12.2009 (RTL 25661/277/06) mukaan tekopaikalta löytyneestä Fiskarsin fileerausveitsestä ja lattialla sängyn vierestä löytyneestä verisestä halosta on löytynyt punakirjavia puuvillakuituja, jotka ovat samanvärisiä ja samanlaatuisia kuin sängyn pussilakanan kuidut.
Hiustutkimus
Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon 25.9.2009 (RTL 25661/270/06) mukaan Jukka Lahden ruumiin alla ollut verinen hiustukko on irronnut lievää väkivaltaa käyttäen. Osa tukossa olleista hiuksista oli ollut samantyyppisiä kuin vertailukohteena olleet Anneli Auerin hiukset. Lausunnosta vastannut keskusrikospoliisin rikoskemisti RTS on kertonut hovioikeudessa, että "lievä väkivalta" on kyseessä olevassa tapauksessa voinut olla myös hiusten voimakasta harjaamista. Lisäksi hiusvertailun tekemistä oli vaikeuttanut tutkimuksen toteuttaminen vasta lähes kolme vuotta Jukka Lahden kuoleman jälkeen.
DNA-tutkimuksia
Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnon 25.1.2007 (RTL 25661/5/06) mukaan sängyssä olleesta halosta on löytynyt Jukka Lahden verta ja lattialla sängyn vierestä löytyneestä halosta on löytynyt hänen vertaan ja yksi hänen hiuskarvansa.
Tapahtumapaikalla 14.12.2006 otetuista valokuvista ilmenee, että terassin oven saranapuolen viereisen ulkovuorilaudan kulmassa on ollut havaittavissa lyöntijälki, jonka ympärillä on ollut Jukka Lahden verta. Myös viereisen ulkoseinän vuorilaudoituksessa on ollut muutamia Jukka Lahden DNA-tunnisteeseen sopivia veriroiskeita (keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 28.12.2006, RTL 25661/8/06).
Tapahtumapaikalla 1.12.2006 otetuista valokuvista ilmenee, että Anneli Auerin oikean jalkaterän yläosassa on kaksi suurikokoista veritippaa. Niiden alkuperää ei ole tutkittu.
Muotojälkitutkimus
Edellä selostetulla tavalla rikosteknisessä muotojälkitutkimuksessa (8.12.2009 RTL 25661/279/06) on todettu, että sorkkaraudan sorkkapää sopii vasaraa paremmin Jukka Lahden ohimon vamman aiheuttajaksi.
Terassin ovessa, ulkopuolella, on näppylähansikkaan jättämiksi sopivia jälkiä. Niitä koskevaan tutkimustulokseen palaan jäljempänä.
Hiukkastutkimus
Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunnossa 27.3.2012 (RTL 24270/18/11) on todettu, että Anneli Auerin päällä olleessa T-paidassa ei ole löytynyt lasia.
Olosuhteet talolla
Anneli Auer on ilmoittanut, että Jukka Lahti tuli kotiin noin kello 23 ja he menivät nukkumaan puolenyön aikoihin. Todistaja AR asuu naapuritalossa. Hän on kertonut, että hän oli 1.12.2006 kello 00.50 ollut ripustamassa pyykkiä ja tuolloin nähnyt, että Lahden talossa vielä oli valot päällä, mikä oli poikkeuksellista. Hän oli siitä huomauttanut vaimolleen pohtien, olisivatko Lahden lapset sairaina. Seuraavana aamuna naapurin piha oli täynnä poliiseja. Pidän AR:n kertomusta luotettavana. AR:n kertomus ei tue Anneli Auerin kertomusta siitä, että he olisivat normaalisti menneet nukkumaan ja nukkuneet murhaajan tunkeutuessa taloon, vaan kertomus tukee jossain määrin syyttäjien käsitystä siitä, että puolisoiden välillä oli sinä yönä riitatilanne.
Ikkunan rikkominen ja sisään tunkeutuminen
Ikkuna on mitä ilmeisimmin rikottu ulkopuolelta. Se on ollut kolminkertaista lämpölasia, ja vasemman yläkulman rikkomiskohdasta näkyy, että ainakin tämä kohta on rikottu ulkoapäin. Ikkunan sisäpuolella on ollut verho, joka on ollut kiinnitettynä sekä ylhäältä että alhaalta. Ylempi kiinnitys on antanut periksi ja lasinsiruja on jäänyt "pussiin" verhon alareunaan.
Ikkunan ulkopuolella on ollut melko runsaasti lasinsiruja. Poliisin 3.1.2008 tekemässä rekonstruktiossa lasinsiruja jäi suunnilleen yhtä paljon ikkunan sisä- kuin ulkopuolelle ikkunaa rikottaessa ulkoapäin. Rekonstruktiossa verho oli melko tukevasti kiinni ylhäällä. Toisaalta terassilla olevat lasinsirut voisivat olla peräisin myös sisäpuolelta tapahtuneesta rikkomisesta. Mikäli ikkuna on rikottu sisäpuolelta, se on tapahtunut joko ilman liittymää henkirikokseen tai henkirikoksen lavastustarkoituksessa.
Vaikka ikkuna olisi rikottu vain ulkoapäin, on mahdollista, että se on tehty kahteen otteeseen. B:n mukaan äänet kuuluivat melko samanlaisina kahteen kertaan. Syyttäjien puolesta on vedottu ikkunan viereisessä seinässä olevaan lyöntijälkeen, jossa on Jukka Lahden verta, ja sen läheisyydessä oleviin veripisaroihin. Syyttäjien mielestä tämä osoittaa, että tekijä on teon jälkeen verisellä tekovälineellä rikkonut ikkunaa lisää ulkopuolelta ja tällöin vahingossa osunut seinään. Vaikka lyöntijälki ei ole yksiselitteinen, syyttäjien esittämä tapahtumainkulku on mahdollinen. Ikkunan rikkominen teon jälkeen olisi osa tapahtumapaikan lavastusta.
A on ensimmäisestä puhuttelusta lähtien kertonut, että kun hän ensimmäisen kerran kävi vanhempiensa makuuhuoneessa, ikkuna oli rikki ja paikalla olivat isä ja äiti, ei muita henkilöitä. Anneli Auerin ja A:n keskustelussa 6.10.2009 Porin poliisiasemalla, joka Anneli Auerin suostumuksella on videoitu, A kysyy äidiltään joko "mut miksi sä rikkosit sit sen ikkunan" tai "mut miksi te rikkositte sen ikkunan". Tämäkin lausuma vahvistaa sen, että ikkunan rikkomisen yhteydessä paikalla ovat olleet Jukka Lahti ja Anneli Auer, mutta ei muita henkilöitä.
Poliisi on 9.9.2008, 21.7.2009 ja 2.12.2011 suorittanut rekonstruktioita, joissa on yritetty selvittää, miten mies voi kiivetä rikotusta ikkunasta sisään ja ulos. Näistä rekonstruktioista voi tehdä sen johtopäätöksen, että sisääntulo rikotusta ikkunasta puutarhatuolia apunaan käyttäen on mahdollista, samoin kuin poistuminen, mikäli astuu makuuhuoneessa olleen arkun päälle. Luonnollisin tapa astua rikotusta ikkunasta sisään tai ulos on asettaa vähintään yksi jalka ikkunan alareunalle, jolloin rikkoutuu lasia ja kuuluu siitä johtuvaa ääntä.
Poistuminen ja verijäljet
Terassin ovessa, ulkopuolella, on näppylähansikkaan jättämiksi sopivia jälkiä. Jäljet ovat osittain päällekkäisiä sekä valtaosaltaan liikahtaneita. Yksi selkeämmin erottuva jälki vastaa näppylöiden tiheydeltään sekä likimain näppylöiden keskinäiseltä sijainniltaan takkahuoneen sängyltä löydettyä mustaa näppylähansikasta (keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion lausunto 24.4.2009 RTL 25661/250/06).
Poliisin 2.12.2011 tekemässä rekonstruktiossa kymmenelle koehenkilölle oli annettu tehtäväksi poistua samanlaisesta rikotusta ikkunasta. Kukaan kymmenestä koehenkilöstä ei ottanut kiinni niistä kohdista, joissa on todettu verisiä näppylähansikkaiden jälkiä. Lisäksi todettiin, että jälki on ollut sellaisessa kohdassa, jossa on ollut iso teräväreunainen lasinpalanen, joten tarttuminen ikkunankarmiin siitä kohdasta ei olisi ollut mahdollista ilman, että lasin reuna olisi viiltänyt ranteeseen.
Todistaja MT on esittänyt mielipiteenään, että näppylähansikkaan jäljet on tehty kahteen kertaan sivaltamalla ristikkäin, ei tarttumalla.
Olohuoneen puolella lattialla on verinen liukumajälki, noin 3,5 metriä uhrista. Anneli Auerin mukaan se sopii syntyneeksi tilanteessa, jossa surmaaja oli hyökännyt häntä kohti. Etäisyydet huomioon ottaen uhrin ja liukumajäljen välissä olisi pitänyt olla vähintään yksi meno- ja yksi tulojälki. Nämä puuttuvat, mikä viittaa siihen, että jälki on lavastettu. Todistaja MT:n lausunnon mukaan jälki on poikkeuksellisen runsasverinen ja jäljen muoto on lisäksi voinut syntyä vain niin, että kenkää on pidetty kädessä ja sitä on kierretty oikealle.
Ensipartion ja ambulanssihenkilöstön ottamista valokuvista ilmenee, että verilammikko Jukka Lahden pään ympärillä on suurentunut kuvien ottamisen välisenä aikana. Pään vamma on siis ollut melko tuore kun partiot ovat saapuneet paikalle. Lattialla muutoin ollut veri on ollut kuivunutta, koska sitä ei ole tarttunut ensipartion ja -hoitohenkilökunnan kengänpohjiin. Suoritetuissa kokeissa ohuen verikerroksen kuivuminen on kestänyt lyhyimmillään kahdeksan yhdeksän minuuttia.
Takkahuoneen lattiassa on kolme jalkineen jälkeä osoittamassa oven ja sen vieressä olleen arkun suuntaan. Jukka Lahden vieressä ei ole sellaisia jälkiä, jotka olisivat yhdistettävissä näihin jälkiin. Ainoastaan yksi sopiva jälki löytyy hänen vierestään, ja se on osittain hänen kätensä alla. Tämä kengänjälki ei siis ole voinut syntyä kuolemaan johtaneiden lyöntien jälkeen.
Terassilla muovituolin vieressä on yksi verinen kengänjälki. Sen päällä on lasinsiruja, joten se on syntynyt ennen ikkunan lopullista rikkomista.
Mahdolliset poistumisjäljet tontilla
Poliisi JR on poliisikoiran kanssa 1.12.2006 kello 04.19 alkaen tarkastanut tontin rajat paikalta poistuneen tekijän jälkien löytämiseksi. Tontin kolme rajaa tarkastettiin eikä koira löytänyt mitään jälkiä. Etsintää jatkettiin myös naapurin tontin numero 52 takarajaa pitkin, ja tämän tontin takakulman ja viheralueen risteyskohdassa koira sai jäljen. Jälki ei johtanut Tähtisentie 54:ään, vaan tuli etelälounaasta ja jatkui pohjoiskoilliseen. Koiran puuttuvien havaintojen nojalla on poissuljettu, että joku ulkopuolinen olisi tuona yönä ylittänyt Tähtisentie 54:n luoteis-, lounais- tai kaakkoisrajaan. Koillisessa tontti rajoittuu katuun eikä koiraa käytetty tällä puolella, koska paikalle oli siinä vaiheessa jo saapunut paljon poliiseja. Ensimmäisessä partiossa paikalle saapuneet poliisit AL ja TH eivät huomanneet mitään vastaan tulevaa liikennettä tai vastaan tulevia jalankulkijoita, joten on erittäin epätodennäköistä, että tekijä olisi poistunut katua pitkin kääntyen vasemmalle. Teoriassa hän olisi voinut lähteä katua pitkin oikealle, mutta on hyvin epätodennäköistä, että tekijä olisi poistuttuaan takapihalle kiertänyt talon ja lähtenyt poistumaan katua pitkin, kun kiinnijäämisriski olisi tällä tavalla suuri, ja talon takapihan kautta pääsisi suojaiselle metsäalueelle. Puuttuvat jäljet ja havainnot eivät tue Anneli Auerin kertomusta ulkopuolisesta tekijästä.
Anneli Auerin väitetyt tunnustamiset esitutkinnassa
Anneli Auer oli pidätettynä 18.–21.9.2009 ja uudelleen pidätettynä ja vangittuna 24.9.2009 alkaen. Hän on lausunut, että ensimmäisen pidätysjakson jälkeen hänen oli ollut mahdotonta saada unta eikä hänelle ollut annettu unilääkettä. Todistaja MA on tavannut Anneli Auerin pidätysjaksojen välissä ja Anneli Auer oli tälle toistanut, miten hän ei ollut nukkunut ja oli sen vuoksi omasta mielestään sekava. Todistajan mukaan Anneli Auer lähinnä "kävi ylikerroksilla". Käräjäoikeudessa kuultiin todistajana LKT JA:ta univajeen vaikutuksesta ihmiseen. JA:n kuoltua hovioikeus on ottanut huomioon hänen kirjallisen lausuntonsa. Hän on siinä kertonut, että oppikirjojen mukaan yhden yön valvominen aiheuttaa 0,5 promillen humalatilaan verrattavan henkisen ja fyysisen suorituskyvyn laskun. Kahden tai kolmen vuorokauden valvominen esimerkiksi armeijassa leiriolosuhteissa voi aiheuttaa jopa näkö- ja kuuloharhoja. Professori PS on kertonut, että kertomuksen luotettavuus on heikko, jos kertoja on kärsinyt univajeesta ja/tai poliisi on kuulustelussa antanut väärää tietoa.
Kuulustelijana muun muassa 23.9.2009, 24.9.2009, 26.9.2009, 30.9.2009, 8.10.2009 ja 20.10.2009 on toiminut rikosylikonstaapeli TS. Hän on todistajana hovioikeudessa kertonut, että kuulustelutilanteissa ei ollut mitään poikkeavaa.
Anneli Auerilla on ollut lainoppinut avustaja kuulusteluissa 24.9.2009 ja 8.10.2009. Ennen kuulustelua 23.9.2009 Anneli Auer on puhelimitse keskustellut avustajansa kanssa ja he ovat yhdessä katsoneet, että avustajan läsnäolo ei ole välttämätöntä. Ennen kuulustelua 26.9.2009 avustaja on hyväksynyt, että kuulustelu suoritetaan ilman hänen läsnäoloaan. Avustajaan ei saatu yhteyttä ennen kuulustelua 30.9.2009, mutta Anneli Auer hyväksyi, että se suoritetaan ilman avustajaa tai kuulustelutodistajaa.
Kuulustelija ja avustaja, joille molemmille on kuulunut sen varmistaminen, että kuulustelut suoritetaan asianmukaisesti, eivät ole havainneet mitään poikkeavaa olosuhteissa ja Anneli Auerin tilassa. Mitään estettä käyttää Anneli Auerin 23.9.2009 – 8.10.2009 antamia esitutkintakertomuksia syyttäjän vetoamilta osin näyttönä asiassa ei ole.
Sen jälkeen, kun kuulustelut 24.9.2009 ja 26.9.2009 on pidetty ja kuulustelupöytäkirja on kirjoitettu puhtaaksi, Anneli Auer on asetettu videokameran eteen ja häntä on kehotettu lukemaan kameralle paperista siihen kirjatut tunnustukset. Toimenpiteen tarkoitusta ei ole kerrottu. Tunnustusvideota katsoessa tulee lähinnä mieleen tallenne maasta, jossa ei ole länsimaista oikeusjärjestystä. Menettely ei kuitenkaan horjuta sitä, mitä edellisissä kappaleissa on sanottu kirjallisen esitutkintakertomuksen käyttämisestä.
Vaikka Anneli Auer tuntuu myöntävän surmaamisen, hän ei osaa kertoa teon yksityiskohtia, vaan tunnustamiset tuntuvat lähinnä perustuvan päättelyyn. Katson, että lausumat ovat niin epämääräiset, että niille ei voida antaa todistusarvoa.
Kolmen nuorimman lapsen kertomusten arviointia
Professori PS on laboratorio-olosuhteissa tutkinut 7-vuotiaiden lasten kykyä ymmärtää monimutkaista tapahtumaketjua kuulon varassa. Tulosten perusteella koehenkilöt eivät kyenneet ymmärtämään kuulonvaraisesti monimutkaista tapahtumaketjua yksittäisiä ääniä lukuun ottamatta. Tästä laboratorio-olosuhteissa tehdystä kokeesta ei kuitenkaan voida tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä sen suhteen, mitä B on kuullut. Hän on ollut kotioloissa ja tunnistanut normaalit kodin äänet sekä ääniä, jotka eivät sopineet perheen normaaliin yöelämään, ja nämä äänet olivat saaneet hänet pelkäämään.
Osa B:n kuulemista äänistä on siis ollut normaaleja ääniä, kuten askeleita, jotka sopivat Anneli Auerin askeleiksi ja askeleita, jotka sopivat A:n askeleiksi. Hän on kuullut isänsä huudot. Lisäksi hän on kuullut naksahtelevia ääniä, joita hän on myöhemmin pitänyt nauhurin ääninä. B on kuitenkin jo haastattelussa 15.8.2011 ilmoittanut, että hän ensin luuli niitä ääniksi, jotka syntyvät, kun sirpaleiden päällä kävellään. Ottaen huomioon mitä nyt tiedetään tapahtumista talolla, jälkimmäinen selitys B:n kuulemille äänille on luonnollisin. Muille B:n vuonna 2011 kertomille äänille ei ole löytynyt varteenotettavaa selitystä. Sen sijaan merkille pantavaa on, että B ei ole kuullut ulkopuoliseen henkilöön viittaavia ääniä talossa.
C on haastatteluissa 17.8.2011 alkaen kertonut, että hänkin oli ollut hereillä ja kuunnellut oven takana B:n kanssa. B ei ole maininnut, että C olisi ollut hereillä ja hänen vieressään, vaan päinvastoin 17.8.2011 kertonut olleensa yksin ovella. C:n käyttämä tapa kuvata ääniä on osittain sanatarkka kopio veljensä kertomuksesta. Katson, että tämä C:n kertomus on syntynyt vuorovaikutuksesta veljensä kanssa eikä vastaa todellisia tapahtumia.
Pääkäsittelyssä on kuultu useita psykologian asiantuntijoita, jotka ovat esittäneet täysin ristiriitaisia tulkintoja lasten kertomuksista. Todistajat ovat myös vahvasti kritisoineet toistensa tieteellisiä ansioita ja tutkimusmenetelmiä. En ole todistelun arvioinnissani nojautunut näihin ristiriitaisiin todistajalausumiin.
B ja C ovat haastatteluissa elokuussa 2011 kertoneet, SALASSA PIDETTÄVÄ OSUUS ALKAA
Lasten kertomukset käsittelevät vuosia aikaisemmin olleita erittäin traumaattisia tapahtumia. Kertomukset on annettu vuonna 2011, jolloin lasten äiti jo kerran oli tuomittu elinkautiseen vankeusrangaistukseen lasten isän murhasta. Ulkopuoliset seikat ovat mitä ilmeisimmin vaikuttaneet lasten kertomuksiin. Näissä olosuhteissa lasten edellä selostetuille kertomuksille ei voida antaa todistusarvoa.
Löydetyt ruskeat kuidut
Edellä mainitulla tavalla tutkitusta makuuhuoneesta on löytynyt runsaasti ruskeankirjavia polyesterisekoitteisia kuituja. Näitä kuituja ei ole etsitty muista huoneista. Anneli Auerin puolesta on esitetty, että nämä olisivat peräisin ulkopuolisesta tekijästä. Tähän on todettava, että kuituja on löytynyt muun muassa makuuhuoneen lattialla olleesta veitsestä, sängyllä olleista ruskeista housuista, sängyllä ja sen vieressä olleista pussilakanoista ja tyynyliinoista ja terassin lattialla olleiden lapsen sinisten kurakintaitten päältä. Ei ole väitettykään, että ulkopuolinen tekijä olisi ollut kosketuksissa näiden esineiden kanssa. B on haastattelussa 17.8.2011 ohimennen maininnut, että perheessä oli sellaiset "kamalat" ruskeat pyyhkeet, pehmeänpää kuin frotee, ja niissä oli vähän pidemmät karvat, joita jäi käsiin pyyhkeillä pyyhittäessä. Pidän todennäköisenä, että löydetyt kuidut ovat peräisin perheen käytössä olleesta tekstiilistä eikä kuitulöydös tue väitettä ulkopuolisesta tekijästä.
A:n kertomusten arviointia
A on ensimmäisestä kuulemisesta 1.12.2006 lähtien maininnut nähneensä poistuvan hahmon käydessään vanhempien makuuhuoneessa kolmannen kerran. Hän ei ollut nähnyt tätä henkilöä ensimmäisellä kerralla, kun paikalla olivat isä ja äiti. Hän ei ollut nähnyt tätä henkilöä myöskään toisella käyntikerralla, ja hän on arvioinut, että henkilö oli tuolloin mennyt piiloon.
Haastattelussa 1.12.2006 A on kahteen kertaan ilmoittanut, että hän ei kuullut miehen puhuvan mitään.
Tätä ensimmäistä kuulemista tarkemmin tarkasteltaessa huomaa, että haastattelijoiden esittämät kysymykset ja kommentit eivät kaikilta osin ole olleet asianmukaiset. A:lta ei kysytä, keitä hän näki, vaan ajassa 1.58 "Olik siel ketään vierasta miestä", johon A vastaa "Mää en nähnyt, se oli varmaan mennyt jonnekin piiloon. […] Ku mä tulin sinne taas vähän ajan päästä, mä näin ku se mies pakeni ikkunasta". Ajassa 6.35 häneltä kysytään "Milloin sä havaittit, et semmonen mies o siellä?", johon hän vastaa "No toisel kerral, ko iskä oli lattialla". Jatkokysymys kuuluu "Ja sä näit semmosen miehen siellä", johon A vastaa "Ei ko mää vaan ajattelin, mut vast sil vimpal kerral mää havaitsin sen". Edelleen kohdassa 14.41 häneltä kysytään "Entäs se iso vieras mies, oliko se sillo jo siel sisäl?" ja kohdassa 15.13 "Onko sul sit mitää käsitystä, missä se oli sen ajan ko sä näit sen lähtevä, ni missä se oli ennen sitä se mies? Oliko se jossai piilossa vai?"
Piiloon meneminen pesuhuoneeseen ei ole ollut mahdollista, koska Jukka Lahti on maannut lattialla ja estänyt pesuhuoneen oven avaamisen. Piiloon meneminen ei sovi ajallisesti sen kanssa, mitä hätäkeskusnauhoitteesta kuuluu eikä sen kanssa, että surmaamista ei ollut siinä vaiheessa vielä saatettu päätökseen.
Ensimmäiseen poliisipartioon kuulunut AL on kertonut, että pelokas tyttö tarrautui äitiinsä, kun AL puhui Anneli Auerin kanssa.
A on siis kuullut, kuinka hänen äitinsä on hätäkeskukselle yhdeksän kertaa viitannut ulkopuoliseen tekijään ja kaksi kertaa antanut tekijän tuntomerkkejä. Anneli Auer on kehottanut A:ta katsomaan, onko tekijä vielä paikalla. A on kuullut, kuinka äiti kertoo poliisille ulkopuolisesta tappajasta. Ennen kuulemistaan 1.12.2006 kello 15 A on ollut äitinsä sairaalahuoneessa ja siellä on asianomistaja F:n esitutkintakertomuksen ja todistajien AA:n, MA:n, AVA:n ja RA:n mukaan keskusteltu yön tapahtumista ja siitä, miten ulkopuolinen tappaja on suorittanut teon. Haastattelun aikana esitettyjen kysymysten muotoilu on ollut omiaan vahvistamaan käsitystä ulkopuolisesta henkilöstä.
Katson selvitetyksi, että A:n muistikuva poistuvasta ulkopuolisesta hahmosta ei perustu todelliseen muistikuvaan, vaan on tahallisen tai tahattoman manipuloinnin tulosta.
Hätäkeskuspuhelu
Anneli Auer soitti hätäkeskukseen 1.12.2006 kello 02.43.22. Puhelu kesti 4 minuuttia 20 sekuntia.
Jutussa on esitetty, että osa tai kaikki kuullut äänet olisivat peräisin etukäteen nauhoitetusta materiaalista tai muuten manipuloitua. Keskusrikospoliisin äänitutkija, todistaja TN on sinänsä pitänyt tätä mahdollisena. Äänitallennetta on tutkittu myös Federal Bureau of Investigationin Tanskan osastolla ja sen lausunnon mukaan nauhan kohdassa 3.14–15 esiintyvällä "klik"-äänellä on sähköisen tapahtuman ominaisuuksia, mutta sen alkuperää ei määritelty. Merkkejä kopioinnista, ennalta äänitetystä aineistosta tai muuntelusta ei löydetty. Ottaen huomioon toisaalta minkälaisia välineitä tavallisessa kodissa on ja toisaalta äänitutkimusten perusteellisuus katson selvitetyksi, että hätäkeskuksen tallenteelta kuuluvat äänet kuvaavat todellisia tapahtumia.
Tutkimuksissa on niin ikään yritetty selvittää, miten kaukana eri äänilähteet ovat puhelimesta ja ovatko ne liikkuneet johonkin suuntaan. Kohdassa 0.30 Anneli Auer lausuu nopeasti peräkkäin kolme virkettä. Toisen ja kolmannen virkkeen välillä äänen voimakkuus muuttuu täysin. Ilmeisesti perheen puhelimen kuuloke on ollut varsin herkkä siihen, missä asennossa sitä on pidetty. Ajalla 1.46 – 2.41 A pitää kuuloketta kädessään. Hätääntynyt 9-vuotias tyttö tässä kaoottisessa tilanteessa on tuskin pysynyt samassa asennossa koko ajan. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen katson, että eri äänistä, niiden etäisyyksistä puhelimeen ja niiden suhteesta toisiinsa ääninauhan eri kohdissa ei voida tehdä johtopäätöksiä.
Talossa on myös suoritettu äänirekonstruktioita. Talossa oli tuolloin uudet asukkaat ja valokuvista voidaan huomata, että esimerkiksi tekstiilejä on huoneessa huomattavan paljon vähemmän kuin 1.12.2006. Akustiikka on siis rekonstruktiossa ollut erilainen.
Anneli Auerin ääntä ei ole taltioitu ajalla 1.15–1.36. Anneli Auer on kiistatta ollut poissa puhelimesta ajalla 1.46–2.41, ja ajalla 2.25–2.41 hänen ääntään ei ole taltioitu myöskään taustaäänenä.
Kohdassa 2.02 kuuluu kopsahdus, kohdassa 2.03 Anneli Auer lausuu "-uole" ja kohdassa 2.05 kuuluu kopahdus. Anneli Auerin äänen päällä kuuluu Jukka Lahden äännähtelyä. Todistaja TN:n mukaan kohdassa 2.02–2.05 Anneli Auerin ja Jukka Lahden äänet kuuluvat suunnilleen samalta etäisyydeltä. Syyttäjien mielestä Jukka Lahden ääni tässä kohtaa sopii reaktioksi häneen kohdistuneeseen iskuun. Voin yhtyä syyttäjien käsitykseen siitä, että kaksi kopahdusta sopivat kahden päähän annetun iskun ääneksi ja Anneli Auerin lausuma "-uole" sopii osoittamaan tekijässä ollutta raivoa.
Jukka Lahden ääni kuuluu viimeisen kerran joko äänitteen kohdassa 2.22 tai 2.27.
Oikeuslääkäri HL:n mukaan ohimoon osunut isku on ollut tappava. Jukka Lahti on sen jälkeen enintään kerran hengähtänyt, jolloin ääntä on voinut syntyä ilmateihin kertyneestä verestä. Tämän perusteella kuolettava isku olisi annettu vähän myöhemmin kuin 2.04. Myös äänitteen kohdassa 2.26 kuuluu kolahdus.
Anneli Auer on kohdassa 2.04 ollut poissa puhelimesta ja Jukka Lahden vieressä. Kohdassa 2.26 hän on ollut poissa puhelimesta. Hän on voinut antaa kuolettavat iskut jompanakumpana ajankohtana.
Mikäli Anneli Auer on kertomansa tavoin soittanut hätäkeskukselle noin minuutin kuluttua tappajan sisääntunkeutumisesta ja siis sinä aikana, kun tekijä antaa useita kymmeniä veitseniskuja Jukka Lahdelle, olisi tästä pitänyt kuulua jotain ääniä. Sellaisia ääniä ei kuulu. A:n kolmannen takkahuoneessa käynnin yhteydessä, noin kohdassa 3.14–3.40, ei kuulu sellaisia ääniä, jotka aiheutuisivat suurikokoisen henkilön poistumisesta rikotun ikkunan kautta, eikä sellaisia ääniä kuulu muualtakaan äänitteeltä.
Käynti pesuhuoneessa
Anneli Auer on kertonut, että hän oli hätäkeskuspuhelun jälkeen mennyt kohti makuuhuonetta katsomaan tilannetta, mutta lattialla oli ollut niin paljon lasia, että hän oli sen sijaan kiertänyt pesuhuoneen kautta. Koska Jukka Lahti makasi makuuhuoneen lattialla oven kohdalla, ovea ei saatu auki kuin parikymmentä senttimetriä. Hän oli kädellään ulottunut koskemaan Jukka Lahteen, ja tämä oli tuntunut elottomalta.
Poliisi on tehnyt rekonstruktion tilanteesta ja päätynyt siihen, että oven avaaminen ja uhriin koskeminen ei ole ollut mahdollista. Rekonstruktiossa on kuitenkin tehty virhe sikäli, että uhri on sijoitettu liian lähelle ovea. Anneli Auerin laatima piirros kuvaa oikeita mittasuhteita ja sen nojalla hän on mahtunut ovenraosta koskemaan Jukka Lahtea.
Anneli Auer oli ollessaan puhelimessa kuullut A:n ilmoituksen, että tekijä oli poistunut. Anneli Auer on siten voinut vapaasti avata pesuhuoneen ja makuhuoneen välistä ovea niin pitkälle kuin se on ollut mahdollista ilman vaaraa. Oven avaamisen yhteydessä ovi olisi pakostakin koskenut Jukka Lahden veriseen päähän. Sellaista jälkeä ei ole ovessa. Tämä viittaa siihen, että Anneli Auer ei ole menetellyt väittämällään tavalla.
Anneli Auerin T-paita
Ensimmäisen poliisipartion tullessa paikalle Anneli Auerin päällä on ollut punainen T-paita, joka otettiin poliisin haltuun. Paidassa ei ole ollut lainkaan lasinsiruja mikä on merkillistä, mikäli Anneli Auer kertomansa mukaisesti on ollut sängyssä tämä T-paita päällään ja yrittänyt suojautua, kun ulkopuolinen henkilö on rikkonut ikkunaa niin, että lasinsiruja on lentänyt häntä kohti.
Rikosteknisessä tutkimuksessa paidan sekä vasemman että oikean hihan takapinnoilta hihojen alareunasta lähes identtisistä kohdista on löytynyt kaksi pientä verijälkeä, joissa on todettu Jukka Lahden verta (RTL 25661/281/06 8.12.2009). Anneli Auer on arvioinut, että ainakin toinen jälki on tullut siitä, kun hän on kylpyhuoneen oven kautta koskenut Jukka Lahteen ja toinen jälki jostain käden hipaisusta. Todistaja MT:n lausuman mukaan verijäljet ovat syntyneet tipoista, ei kosketuksen kautta.
Jos T-paidan taittaa kerran pituussuunnassa ja kerran vaakasuunnassa ja sitten asettaa sen vaakasuoralle tasolle niin, että ylempi hiha on vähän vinossa, ja mikäli hihojen yhtymäkohtaan osuu pisara, syntyy kaksi sellaista samanlaista identtistä jälkeä kuin Anneli Auerin T-paidasta on löytynyt. Tämä tarkoittaa, että Jukka Lahden surmaamishetkellä tämä punainen T-paita on ollut taitettuna vaakatasolla jossain vanhempien makuuhuoneessa ja pisara Jukka Lahden verta on lentänyt hihojen yhtymäkohtaan. Anneli Auer on vasta tämän jälkeen pukenut tämän T-paidan päälleen. Samalla tämä tarkoittaa, että Anneli Auerin rintakehään tehty veitsenpisto, joka on tehty tämän T-paidan läpi, on syntynyt vaatteiden vaihdon jälkeen.
Avoimet seikat
Jukka Lahden talvikenkiä ei ole löytynyt, vaikka poliisi todistaja TV:n, EK:n ja JK:n mukaan etsi niitä.
Kolmatta tekovälinettä, Anneli Auerin alkuperäistä paitaa ja lavastukseen käytettyä jalkinetta ei ole löytynyt.
Todistaja JK on kertonut, että hän on ollut mukana suorittamassa etsintää talossa 2–3 päivää teon jälkeen ja uudelleen vielä 2–3 päivää myöhemmin, todistaja JT puolestaan noin viikko sen jälkeen. Todistaja TV oli myös kaksi kertaa osallistunut etsintään, mutta varsinkin ensimmäinen etsintä oli ollut pintapuolinen. JK on ilmoittanut, että poliisin eristysnauha oli vedetty talon etupuolelle, mutta lukitus oli normaali ja avaimilla pääsi sisään. Hänen mielestään talo olisi pitänyt "sulkea".
Todistaja MP on yhdessä Anneli Auerin kanssa käynyt talolla hakemassa perheen tarvitsemia tavaroita. Eristysnauhoja tai vastaavia ei ollut, ja he olivat menneet sisään Anneli Auerin avaimilla. Talosta oli haettu tavaraa pois joitakin muovipussillisia, joista osa laitettiin roskiin ja osan Anneli Auer vei mukanaan.
On ilmeistä, että ensimmäisten päivien etsinnän aikana tutkintaryhmän oletuksena on ollut, että tekijä on ulkopuolinen. Etsintä ei ole ollut tarpeeksi kattava eikä voida poissulkea, ettei edellä mainitut esineet ole olleet jossain päin taloa henkirikoksen jälkeen. Taloon on ollut vapaa pääsy avaimilla.
Edellä selostetusta rikosteknisestä muotojälkitutkimuksesta voi päätellä, että ohimon vamma on aiheutettu painavalla kaksihaaraisella välineellä. Kasvojen vamman osalta ei ole vastaavaa selvitystä, mutta valokuvien perusteella siinä ei selkeästi ole kaksihaaraisen välineen jälkeä. Henkirikos on tapahtunut takkahuoneessa. Takkojen yhteydessä on usein hiilihanko tai niin sanottu takkasetti. En ole minulle esitetystä todistelusta voinut havaita, että sellaista välinettä olisi etsitty talosta eikä sen tyyppistä astaloa otettu mukaan muotojälkitutkimukseen.
Todistaja OP on vuonna 2004 ollut samalla jatkokoulutuskurssilla kuin Jukka Lahti. Hän oli keskusteluissa saanut sen käsityksen, että Jukka Lahden avioliitossa oli ongelmia. Kerran Jukka Lahti oli sanonut, "pelkään, että se tekee lapsille jotain" ja todistajan käsityksen mukaan Jukka Lahti tarkoitti Anneli Aueria. Anneli Auer on myöntänyt, että hän saattaa tietyissä tilanteissa turvautua väkivaltaan.
Todistaja OP:n kertomuksesta ei voida tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Jutussa kuullut sukulaiset eivät olleet tietoisia mistään avioliitto-ongelmista, mutta samalla kävi ilmi, että kanssakäyminen sukulaisten kesken ei ollut kovin tiivistä. Puolisoiden välinen suhde vuonna 2006 on jäänyt avoimeksi kysymykseksi tässä oikeudenkäynnissä.
Johtopäätökset
Anneli Auerin kertomus, jonka mukaan hän olisi soittanut hätäkeskukseen noin minuutin kuluttua sen jälkeen, kun tunkeutuja tuli sisään, ei pidä paikkansa. Sängyssä on ollut melko paljon Jukka Lahden verta. Oikeuslääkäri HL:n mukaan uhri on ollut sängyn päällä verta vuotavana "kymmenien minuuttien luokkaa" ennen joutumistaan lattialle. Lattiassa ollut veri taas on ollut osittain täysin kuivunutta kun ensipartio saapui paikalle.
Edelleen, mikäli Anneli Auerin kertomus pitää paikkansa, ulkopuolisen surmaajan olisi hätäkeskuspuhelun ensimmäisten noin kolmen minuutin ja sitä edeltävän noin minuutin aikana pitänyt ottaa takkahuoneesta halko, lyödä sillä Jukka Lahtea, vaihtaa astalo veitseksi, puukottaa Anneli Aueria, lyödä Jukka Lahtea veitsellä noin 70 kertaa, mennä piiloon A:n toisen käynnin ajaksi, hyökätä Anneli Aueria kohti, vaihtaa astalo joksikin painavaksi kaksihaaraiseksi välineeksi ja lyödä Jukka Lahtea sillä kaksi kertaa sekä poistua paikalta. Tämä ei ole ollut mahdollista.
Anneli Auer ei ole kertomansa tavoin ulkopuolisen hyökkäyksen alussa poistunut paljain jaloin makuuhuoneesta, koska siinä tapauksessa hänen jalkapohjissaan olisi pitänyt olla huomattavasti enemmän lasinsiruista tulleita haavoja.
Anneli Auerin väite siitä, että tappelun ja "mäiskimisen" ääntä kuului sinä aikana kun hän puhui hätäkeskukselle, ei pidä paikkansa.
Jukka Lahdella on vain kaksi pientä haavaa jalkapohjassa, jotka voivat olla peräisin lasinsiruista. Hän ei ole voinut kamppailla kenenkään kanssa lasinsirujen päällä. Osa Jukka Lahden viiltohaavoista ovat niin sanottuja torjuntahaavoja, mutta varsinaisia kamppailun jälkiä hänessä ei ole. Tästä voi päätellä, että veitseniskut ovat tulleet hänelle yllätyksenä. Ikkunan rikkova ja siitä sisään tunkeutuva surmaaja ei ole voinut tulla yllätyksenä, sen sijaan perheenjäsenen suorittama puukotus on voinut tulla yllätyksenä.
En pidä uskottavana, että ulkopuolinen, surman suunnitellut henkilö olisi varustautunut tupettomalla, kuluneella fileerausveitsellä ja jollakin painavalla kaksihaaraisella välineellä ja lisäksi käyttänyt takkahuoneesta löytämäänsä halkoa välineenä. Toisaalta veitsestä on löytynyt runsaasti samanlaisia punakirjavia puuvillakuituja kuin sängyn pussilakanasta sekä kolme sellaista ruskeankirjavaa kuitua, joiden edellä on katsottu olevan peräisin perheen tekstiilistä. Tämäkin viittaa siihen, että veitsi on kuulunut Jukka Lahden ja Anneli Auerin talouteen ja voidaan pitää poissuljettuna, että ulkopuolinen surmaaja olisi ensisijaisena välineenä käyttänyt perheelle kuulunutta veistä.
B ei ole kuullut ulkopuoliseen henkilöön viittaavia ääniä. A ei ole kuullut ulkopuolisen henkilön puhetta. Hätäkeskustallenteelta ei kuulu ulkopuolisen henkilön ääntä. Todistaja TN on uransa aikana tutkinut useita ääninauhoja, joissa myös henkirikoksen toteuttaminen on tallentunut äänitteelle. Kaikissa on kuulunut tekijän ääntä, paitsi ns. Jokelan koulusurmassa. Tutkinnan ensimmäisen viikon aikana keskusrikospoliisin asiantuntija on tehnyt tekijäanalyysin silloisten tietojen perusteella. Johtopäätöksenä on muun muassa arvioitu, että tekijä ei omaa psykopaatille tyypillisiä piirteitä, koska teko on lopulta liian tunnepitoinen ja amatöörimäinen. Näissä olosuhteissa pidän poissuljettuna, että Jukka Lahden surmaaja olisi ollut hiljaa koko surmatyön ajan. Hätäkeskustallenteesta ei kuulu mitään muutakaan, mikä olisi yhdistettävissä ulkopuoliseen henkilöön.
A:n väitetty näköhavainto poistuvasta henkilöstä on edellä mainitulla tavalla epäaito.
Kukaan ulkopuolinen ei ole saapunut eikä poistunut tontin luoteis-, lounais- tai kaakkoisrajan yli, ja saapuminen ja poistuminen katua pitkin voidaan pitää erittäin tai hyvin epätodennäköisenä.
Olohuoneesta taltioitu verinen liukumajälki on lavastettu. Ikkunan karmista taltioidut veriset näppylähansikkaan jäljet ovat lavastettuja.
Takkahuoneesta löytyneet kolme jalanjälkeä ja terassilta löytynyt yksi jalanjälki viittaavat ulkopuoliseen tekijään, mutta voivat yhtä hyvin olla lavastettuja. Terassilla lasinsirujen alla oleva verijälki ei voi olla peräisin poistuvan henkilön kengistä.
Anneli Auer on kertonut, että hän on huutanut lapsilleen, että heidän pitää lähteä ulos koska talossa on murhaaja. En pidä väitettä uskottavana. A ei ole sellaista kehotusta kuullut. Anneli Auerin ei ole tarvinnut huutaa tällaista kehotusta, koska hän on tiennyt, että talossa ei ole ulkopuolista henkilöä. Puhelun kohdassa 3.33 Anneli Auer sanoo hätäkeskukselle, että tekijä on todennäköisesti talossa. Siitä huolimatta hän on kuusi sekuntia myöhemmin kysynyt A:lta, onko tekijä poistunut, ja siten pyytänyt 9-vuotiasta tytärtään lähestymään surmapaikkaa. Anneli Auer on tiennyt, että tytär ei ole vaarassa. Se, että Anneli Auer myöhemmin väittää tyttärelleen huutaneensa varoituksia lapsille, on ollut osa A:n manipulointia.
Anneli Auer on ollut Jukka Lahden vieressä, kun päähän on annettu kuolettavat iskut.
Anneli Auer on surmaamisen jälkeen vaihtanut T-paitansa. Hänen kylkivammansa on tehty tämän jälkeen lavastusmielessä eikä se ole ulkopuolisen surmaajan tekemä.
Anneli Auer ei ole väittämänsä tavoin käynyt koskemassa Jukka Lahteen pesuhuoneen kautta. Hän on ilmeisesti väittänyt näin selittääkseen käyntinsä pesuhuoneessa tai viereisessä apukeittiössä. Sellaisen käynnin tarkoituksena on voinut olla peseytyminen pesuhuoneessa tai tekoon liittyvien esineiden piilottaminen apukeittiöön.
Turun hovioikeus on 27.6.2013 lainvoiman saaneella tuomiolla lukenut Anneli Auerin syyksi muun muassa kolme törkeää pahoinpitelyä, mitkä teot on toteutettu niin, SALASSA PIDETTÄVÄ OSUUS ALKAA ja sama modus operandi.
Katson selvitetyksi, että Anneli Auer on 1.12.2006 Ulvilassa tappanut Jukka Lahden ensin lyömällä tätä veitsellä käsivarsiin ja käsiin sekä kaksi kertaa kylkeen ja kerran kainalon alueella niin, että veitsen terä on joka lyönnillä ulottunut 11–20 cm syvyyteen vartalon sisään. Jukka Lahti ei ole kuitenkaan lyöntien johdosta kuollut ja Anneli Auer on jonkin ajan kuluttua lyönyt lattialla maannutta Jukka Lahtea kaksi kertaa jollakin painavalla esineellä kasvoihin ja päähän seurauksin, että Jukka Lahti on kallon murskanneen iskun johdosta välittömästi kuollut. Koska Anneli Auer on ensin aiheuttanut veitsellä vakavia ja kivuliaita vammoja Jukka Lahdelle ja antanut tämän kärsiä pidemmän aikaa ennen teon loppuun saattamista ja koska Jukka Lahti on ollut puolustuskyvyttömässä tilassa lopullisen surmaamisen tapahtuessa, on teko tapahtunut erittäin raa'alla ja julmalla tavalla. Teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Luen Anneli Auerin syyksi murhan.
http://www.oikeus.fi/hovioikeudet/vaasanhovioikeus/fi/index/hovioikeusra…
—
LÄHETE: Noudetaan kiireellisenä pakkohoitoon. Vanhan Vaasan vankimielisairaala suljettu osasto. Ympäristölleen vaarallinen mielisairaus Mad HeartQueen syndrooma. Ylil L.Auerma
Syyllinen se on. Sehän tunnustikin jo murhan, nyt sille pitäisi maksaa korvauksia murhatyöstään.
Uskomatonta pelleilyä ja surkeaa poliisitoimintaa.
Ilmoita asiaton viesti